Elinikäistä oppimista sosiaalisessa mediassa

Elinikäistä oppimista sosiaalisessa mediassa

Tiesitkö, että googlaamalla tämän blogitekstin otsikon, saa yli 25 900 osumaa? Suurin osa ensiksi listatuista osumista on Tampereen yliopiston Digitaaliset mediat työvälineenä -opintojakson blogeja, joita muut opiskelijat ovat jakaneet erilaisiin blogeihin ja mielipidepalstoille. Ensimmäinen muu osuma näyttää löytyvän Opetushallituksen julkaisusta Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset, joka on julkaistu 27.2.2012 (http://www.edu.fi/download/140189_140104_sosiaalisen_median_opetuskayton_suositukset.pdf). On mielenkiintoista, että sosiaalinen media on ollut pinnalla ja yleisesti käytössä jo vuosia, mutta vasta nyt on herätty miettimään yhdessä, miten sosiaalista mediaa voisi käyttää opetuksessa. Mielestäni ohjeistus on kuitenkin liian suurpiirteinen. Käsittääkseni mediakasvatusta ei ole nimetty edelleenkään minkään tietyn oppiaineen alle opetussuunnitelmissa. Yleistettynä tämä tarkoittaa sitä, että se on kaikkien oppiaineiden yhteinen aihe, mutta käytännössä suurin osa mediakasvatuksesta tapahtuu äidinkielen ja tietotekniikan tunneilla. Mielestäni esi-, perus- ja toisen asteen opetuksessa voisi olla kaikille yhteinen, pakollinen intesiivikurssi, jonka aikana opeteltaisiin mediataitoja ja yhtenä osana sitä sosiaalisen median vastuullista käyttöä. Kurssi valmentaisi lapsia ja nuoria käyttämään internettiä vastuullisesti ja samalla voitaisiin pitää huoli siitä, että he saisivat apua heitä askarruttaviin kysymyksiin. Kurssi voisi olla työpajatyylinen, jotta jokainen pääsisi käytännössä oppimaan taitoja. Eri kurssien sisällöt voitaisiin suhteuttaa kohderyhmilleen sopiviksi, esimerkiksi esiopetus, 1-3-luokka, 4-6-luokka, 7-9-luokka ja toinen aste. Yhdenkin päivän kurssi tai työpaja auttaisi varmasti ohjaamaan lapsia ja nuoria vastuullisemmiksi median käyttäjiksi.

Googlessa hakuotsikko "aikuisten oppiminen sosiaalisessa mediassa" puolestaan tuottaa 113 000 osumaa. Tässäkin joukossa ensimmäiset hakutulokset viittaavat jo aiemmin mainitsemani opintojakson blogeihin. Toisaalta, englanniksi käännettynä hakuotsikko "adult learning in social media" löytää jopa 22 700 000, mikä mielestäni kertoo siitä, että Suomi on kovin pieni maa. Erityisen kiehtovaa on mielestäni Googlen ominaisuus, jonka avulla pystyy erottamaan tuosta yli 22 miljoonasta osumasta tieteelliset artikkelit. Vaikka kaikki artikkelit eivät vastaakaan aivan tarkasti hakemaani tietoa, on mielestäni hyödyllistä pystyä valikoimaan tieteellisen seulan käyneet tekstit mielipidekirjoituksista. Tästä kuitenkin opin, että hakuotsikon liian pitkä muotoilu saattaa lisätä hakutuloksia liiallisesti.

Miten aikuiset sitten voisivat oppia sosiaalisessa mediassa? Uskon, että aikuisiin pätee samat oppimismenetelmät kuin nuorempiinkin ja siksi käytäntö opettaa parhaiten. Monella työpaikalla järjestetään jos jonkinmoista koulutusta. Yhtenä koulutuksena voisi aivan mainiosti olla mielestäni teema "Minä sosiaalisen median käyttäjänä". Koulutuksessa voitaisiin tutustua eri palveluihin ja keskustella siitä, miten työssä ja vapaa-ajalla on korrektia käyttää sosiaalista mediaa. Sosiaalinen media voi olla osan yritysten viestintästrategiassa jo nyt, mutta tämä varmasti opettaisi myös yrityksiä käyttämään sosiaalisen median mahdollisuuksia myös markkinointimielessä. Monet hotelliketjut esimerkiksi ovat laittaneet nettisivuilleen suoran "tykkäys"-linkin Facebookiin ja usein näkee rivistön erilaisia pikapolkuja muun muassa Twitteriin ja Facebookiin. Monessa yrityksessä voitaisiin myös suorittavaa työtä tekevien työntekijöiden kanssa ottaa sosiaalinen media esille ja sieltä saattaisi nousta keskustelun avulla aivan uusia ideoita ja näkökulmia. Erityisesti nuoremman polven työntekijät voisivat opettaa iäkkäämpiä ja iäkkäämmät puolestaan osaisivat tuoda oman ikäluokkansa näkökulmaa uuden asian käsittelyyn. Kuinka hyödyllistä olisikaan yrityksen tietää, miten vaikka yli 50-vuotias haluaa käyttää sosiaalista mediaa!

Kasdigit 20.9.2012

KASDIGIT 20.9.2012

Ennen luentoa tietoni sosiaalisen median käytöstä kasvatustieteiden parissa rajoittuivat lähinnä tutkijoiden pitämiin blogeihin. Tiesin, että mediakriittisyys on tärkeää ja media yrittää usein herättää lukijassa reaktioita, joskus provosoidenkin. Tavoitteenani kurssille tullessa oli saada uusia näkökulmia siihen, miten sosiaalista mediaa voisi käyttää tulevaisuudessa aikuiskoulutuksen parissa työskentelevänä.

Ensimmäisellä luennolla käsiteltiin sekä minulle tuttuja asioita että uusia näkökulmia. En ollut ennen ajatellut, että digitaalisuus on mukana jo oppikirjoissakin, vaikka oman ruotsin oppikirjanikin välissä oli lukiossa jo cd-levy kymmenen vuotta sitten. Ehkä digitaalisuus on kuin varkain hiipinyt elämääni, en osaa edes sanoa missä vaiheessa siitä tuli niin keskeinen osa elämääni. Käytän päivittäin konetta ja usein tuntuu oudolta, jos ei ole koko päivänä päässyt lukemaan sähköpostia tai Facebook-tiliä. Joskus voisi olla virkistävää viettää media-lakkoa vaikka viikonkin, ainakin sähköistä. 

Mielestäni oli mielenkiintoista pohtia, lukevatko toimittajat nettiin laittamiensa juttujen kommentteja. Ainakaan he eivät kommentoi niitä tai oikaise keskustelua, vaikka se menisi ihan ohi aiheesta. Toisaalta, joku niitä kommentteja lukee, sillä ainakin suurimmilla lehdillä tuntuu olevan jonkinlainen sensuuri. Jonkinlainen. Valitettavasti tyhmyydestä ei sakoteta. 

Tietoisesti muodostetusta mediaidentiteetistä tuli ensimmäisenä mieleen amerikkalainen julkkisbloggari Perez Hilton, joka siis työkseen bloggaa julkkiksista. Hän on luonut mediaidentiteettinsä avulla itselleen jopa uran, joka ainakin näyttää menestyvältä. Toisaalta monet julkkikset myös twiittaavat varmasti juuri osittain "tuotteensa" mainostamismielessä, muutenhan ne eivät olisi kiinnostavia ja heidät saatettaisiin unohtaa. Itse en ole ollut kiinnostanut koko Twitteristä, mutta ehkä pitäisi tutustua siihen. Ehkä tulevaisuudessa kasvatustieteilijätkin bloggaamisen sijaan twiittaavat. Tai lapset twiittaavat koulussa kommenttinsa opettajalle.

Sinänsä tämä blogin perustaminen ei tuntunut vaikealta, vaikka asia olikin uusi. Pohja näyttää hyvin samalta kuin sähköpostini. Ehkä se, että on käyttänyt juuri Gmail-sähköpostia helpotti asiaa. Toisaalta olen myös muokannut Wikipediaa opetustarkoituksessa, joten siihen nähden tämä tuntuu helpolta.